Pohjolan talo vai Väinämöisenlinna? Ja mitä tekemistä Auguste Rodinilla on sen kanssa?

Vakuutusyhtiö Pohjola rakennutti uuden toimitilan kymmenvuotisjuhliinsa vuonna 1901. Vasemmalla puolella oleva kuva on vuodelta 1974 (Valokuvaaja: Kari Hakli, kuva: Helsingin kaupunginmuseo) ja oikealla vuodelta 2014.

Suomessa heräsi vahva kansallisromanttinen henki 1900-luvun alussa, osittain venäläisten sortotoimien vuoksi. Taiteilijat, arkkitehdit ja kirjailijat alkoivat ammentaa vaikutteita Suomen luonnosta, Kalevalasta, Karjalasta ja muinaisesta suomalaisesta kulttuuriperinnöstä.

Arkkitehtuurissa suuntaus näkyi mm. ornamenttien käyttönä, rakennusten koristelemisena luontoaihein sekä materiaalivalinnoissa; suosiossa olivat kotimaiset luonnonmateriaalit, kuten graniitti, ruskea marmori, vuolukivi ja hirsi. Tyypillistä myös oli, että arkkitehdit suunnittelivat rakennukset ns. kokonaistaideluomana aina sisustusta ja pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Kansallisromantiikasta näkyvä osa kaupunkikuvaa

Kansallisromanttiset piirteet esiintyivät ristiin art nouveaun eli jugendin kanssa. Tyylisuunnan tunnetuimpia rakennuksia ovat mm. Kansallismuseo, Suomen Kansallisteatteri, Agronomitalo, Hvitträsk, useat Eiran ja Katajanokan asuintalot – sekä myös Väinämöisenlinnana tunnettu Pohjolan talo. Arkkitehdeista tyylisuuntaa edustivat erityisesti Lars Sonck, Wivi Lönn, Onni Tarjanne ja Jarl Eklund – sekä Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren.

Gesellius, Lindgren ja Saarinen olivat perustaneet nimeään kantavan arkkitehtitoimiston jo opiskeluaikanaan Polyteknillisessä opistossa. Heti valmistuttuaan he voittivat Katajanokalla Luotsikatu 1:ssa sijaitsevan Tallbergin asuintalon suunnittelun. Talo oli tiettävästi maamme ensimmäinen jugend-talo, ja mm. Albert Edelfelt kuului talon asukkaisiin.

Kansallisen läpimurron kautta kansainväliseen kuuluisuuteen

Toimisto sai lentävän lähdön; se napsi lisää voittoja arkkitehtikilpailuissa ja nuoria arkkitehteja alettiin pitää jo varhain ns. uuden suomalaisen suuntauksen pioneereina. Tämä suuntaus yhdisti uusimman eurooppalaisen arkkitehtuurin ja jugendin piirteet kansallisemmaksi yhtenäiseksi tyyliksi. Kansainvälisen läpimurron toimisto sai vuonna 1900 Pariisin suureen maailmannäyttelyyn rakennetulla Suomen paviljongilla, joka oli koristeltu mm. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisin freskoin.

Ajan hengen mukaan kiinteistöstä varattiin suurin osa asuintiloille: niille oli varattu alun perin viisikerroksisen talon kolme ylintä kerrosta.

Uusi toimitila Pohjolan kymmenvuotisjuhliin

Vuonna 1901 valmistunut Pohjolan talo oli Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen todellinen taidonnäyte.

Vakuutusyhtiö Pohjola oli perustettu vuonna 1891, ja se halusi uuden toimitila- ja asuinkiinteistön valmistuvan kymmenvuotisjuhliinsa. Se järjesti arkkitehtikilpailun, joka määritteli Aleksanterinkatu 44:ään tulevan rakennuksen viisikerroksiseksi, tulenkestäväksi ja kotimaisella graniitilla vuoratuksi. Kilpailuun osallistui 18 toimistoa, ja siinä oli kaksi voittajaa: Gesellius-Lindgren-Saarinen (GLS) voitti kiinteistön julkisivun suunnittelun, kun taas Ines & Ernst Agaton Törnvall -toimiston piti vastata sisätiloista. Kun lopulliset piirustukset päivitettiin 1899, GLS teki myös Törnvallien tekemiin pohjapiirustuksiin omat muutoksensa, ja Törnvallien nimet unohtuivat nopeasti suunnittelijoiden joukosta.

Ajan hengen mukaan kiinteistöstä varattiin suurin osa asuintiloille: niille oli varattu alun perin viisikerroksisen talon kolme ylintä kerrosta. Asunnot olivat varakkaalle kansanosalle suunnattuja, sillä jokaisessa asunnossa oli huikea ylellisyys – oma kylpyhuone. Talon useat sivuporraskäytävät oli suunnattu palvelushenkilökunnalle ja asuntojen huoltoon.

Rakennuksen pääsisäänkäynnin aulatila oli alun perin ympyrän mallinen, mutta Gesellius-Lindgren-Saarinen muutti sen munan muotoiseksi. Veistoskoristeluiden takana on Hilda Flodin, joka oli maamme ensimmäisiä naistaidegraafikkoja ja upean uran luonut kuvanveistäjä ja taidemaalari.

Kalevalaa sisätiloihin ja julkisivuun

Talon Kalevala-aiheisuus näkyy yllättävissäkin kohdissa. Rakennuksen pääsisäänkäynnin aulatila oli alun perin ympyrän mallinen, mutta GLS muutti sen munan muotoiseksi. Sama muoto jatkuu myös aulan kattoikkunassa. Muodon innoituksena oli Kalevalasta tuttu Sotkan muna. Näkyvimmin Kalevala-teema tulee esille julkisivun demonisissa hahmoissa, joita täydentävät eläinornamentiikkaa, Pohjolan liiketunnuksenaan käyttämät karhut, sekä sisäänkäynnin palkkeja Atlantiksen tapaan kannattelevat mieshahmot.

Opettajia Schjerfbeckistä Rodiniin

Veistoskoristelun takana oli Hilda Flodin, joka oli maamme ensimmäisiä naistaidegraafikkoja ja upean uran luonut kuvanveistäjä ja taidemaalari. Vakavaraisesta säätyläisperheestä kotoisin olleen Flodinin tausta on vaikuttava. Hän opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa hänen opettajiaan olivat mm. Hugo Simberg ja Helene Schjerfbeck.

Opiskellessaan Pariisin Académie Colarossissa Flodin pääsi ehkä maailman kuuluisimman kuvanveistäjän Auguste Rodinin oppiin.

Rodin-yhteyden järjesti tunnettu ranskalainen runoilija ja taidekriitikko Julien Leclercq, joka oli Flodinin lanko. Ranskan lisäksi Flodin opiskeli Italiassa, Espanjassa, Englannissa ja Ruotsissa.

Talon rakennustyöt uhkasivat viivästyä pahasti, sillä Pielisen rannalta tilatut fasadikivet sekä kivensahauskone myöhästyivät kuukausia. Lisäksi työmaalla puhkesi lakko. Lopulta Pohjola kuitenkin pääsi muuttamaan rakennukseen yhtiön kymmenvuotisjuhliin, ja tilaaja oli kiinteistöön tyytyväinen.

Harmaan graniittilinnan arkkitehtuuria ei aikanaan pidetty liiketalolle tyypillisenä, ja se sai osakseen myös arvostelua. Julkisivun ”rumat akat” herättivät sekä ihastusta että pahennusta.

Julkisivujen hahmot jakoivat kansaa

Harmaan graniittilinnan arkkitehtuuria ei aikanaan pidetty liiketalolle tyypillisenä, ja se sai osakseen myös arvostelua. Julkisivun ”rumat akat” herättivät sekä ihastusta että pahennusta, ja kaupunkilaiset kerääntyivät ihmettelemään kansantarustohahmoja. Pohjolan silloisen hallintoneuvoston puheenjohtajan Gripenbergin kerrotaan sanoneen henkilökunnalleen: ”Minulle on vakuutettu, ettei sisäänkäytävän suulla olevalla akalla suinkaan ole tahdottu kuvata ketään konttorimme naisista.”

Pohjolan pääkonttori siirtyi Munkkivuoreen jo 1960-luvun lopulla, mutta entisen omistajan nimi on osoitteessa yhä vahvasti läsnä – konkreettisesti kiveen hakattuna. Väinämöisenlinna saattaa tosin olla nykyisin talon yleisimmin käytetty nimi, ja hyvä niin. Symboloihan kansalliseepoksemme keskeinen hahmo suomalaisille viisautta, pysyvyyttä ja syvää yhteyttä luontoon.

Nykyiset tilat on modernisoitu avariksi ja nykyaikaisen liike-elämän vaatimusten mukaisiksi, mutta talon ainutlaatuisen hengen säilyttäen.

Aleksanterinkatu 44:ssa sijaitseva Väinämöisenlinna on nykyisin Ilmarisen omistuksessa. Tilat on modernisoitu avariksi ja nykyaikaisen liike-elämän vaatimusten mukaisiksi, mutta talon ainutlaatuisen hengen säilyttäen. Ikonisten arvorakennusten ylläpito sekä alkuperäistä ilmettä ja henkeä kunnioittava nykyaikaistaminen on vastuullisuutta parhaimmillaan.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Pohjolan talon lyhyttä rakennushistoriaselvitystä. Juhana Heikonen, 2024.