Mökille Kluuviin – Helsingin Keskuskadun ensimmäinen rakennus oli kesähuvila

Yksi Helsingin ydinkeskustan paraatikaduista ja näyttävimmistä toimistoympäristöistä, Keskuskatu, on ollut vuosien saatossa monien mullistusten kohteena. Sen tarina alkaa perisuomalaisesta maisemasta – suosta.

Keskuskadun ympäristö Kluuvinlahti oli vielä 1800-luvun alussa vesijättömaata, joka rantatörmällä sijaitsi porvareiden peltoja. Nykyisen Keskuskadun kohdalla oli tiettävästi vain yksi rakennus, kauppaneuvos Adolf Fredrik Gebauerin kesähuvila. Huvilalleen Gebauer matkasi Aleksanterinkadulla sijainneesta kodistaan, jonka hän oli rakennuttanut vuonna 1814 ranskalaisen barokkityylin mukaisesti. Rakennus on vieläkin samalla paikalla – se tunnetaan nykyisin nimellä Balderin Sali.

Keisarillinen määräys Kluuvin rakentamisesta

Kluuvin alueen kehittäminen alkoi, kun keisarillinen käskykirje määräsi Helsingin asemakaavan laajennettavaksi Kluuvinlahdelle. Alue oli määrä kaavoittaa asuintonteiksi ja istutuksiksi.

C.W. Gyldén laati vuonna 1836 ensimmäisen suunnitelman Kluuvinlahden kaavoittamiseksi. Suunnitelmaan sisältyi viisi korttelia ja uusi pohjois-etelä-suuntainen katu. Tämä Keskuskadun edeltäjä sai nimekseen Hagasunds Gatan. Hagasund eli Hakasalmi oli Kluuvinlahden ja Töölönlahden välinen salmi, joka täytettiin 1860-luvulla ratapiha-alueeksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hagasunds Gatan ulottui Aleksanterinkadulta aina Vilhonkadulle saakka, mutta rautatieaseman ja Rautatientorin valmistumisen jälkeen enää Kaivokadulle.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 1890-luku

Kadun nimi jatkuvassa muutoksessa

Kadun nimi jatkoi muuttumistaan: 1866 sen suomenkieliseksi nimeksi tuli Haakasunninkatu, 1880-luvulla Hagasundinkatu ja 1909 nimeksi virallistettiin Hakasalmenkatu. Vielä 1900-luvun alussa sitä pidettiin mitättömänä pikkukatuna, vastakohtana esimerkiksi komeiden rakennusten komistamalle Erottajan aukiolle, johon tiivistyi Helsingin orastava suurkaupunkivaikutelma ja ”San Franciscoon ja Torinoon verrattavat näkymät”.

Kiistaa kadun sijainnista

Uusi Keskuskatu-hanke syntyi osana mm. arkkitehti Eliel Saarisen suurkaupunkivisioita 1910- ja 20-luvuilla. Keskuskatuyhtiö Ab Centralgatan Oy:n perustajajäsenet insinööri Allan Hjelt ja Eliel Saarinen ajoivat kokonaan uuden kadun avaamista Pohjoisesplanadilta Aleksanterinkadulle, ja uusi väylä saikin kaupunginvaltuustolta hyväksynnän vuonna 1917 – vaikka valtuusto totesikin suoran linjan Hakasalmenkadun jatkeena olevan parempi liikenteen kannalta. Kaupunki ja keskuskatuyhtiö aloittivatkin neuvottelut vuonna 1919, ja Stockmann Ab:n liityttyä mukaan neuvotteluihin ja lopulta ostettua koko keskuskatuyhtiön, katu päätettiin rakentaa Hakasalmenkadun linjan jatkeeksi.

Grünberg, Constantin, valokuvaaja 1947–1949, Helsingin kaupunginmuseo

Keskuskadusta Helsingin keskustan kiteymä

Lopulta kadun nimeksi vaihtui Keskuskatu vuonna 1928 Stockmannin ehdotuksesta ja uuden tavaratalon myötä. 1930-luvulle tultaessa katu oli tavallaan muotoutunut valmiiksi; entisestä vesijättömaasta ja pikkukadusta oli kuoriutunut elämää sykkivä vilkas ja urbaani katu. Arkkitehti Alvar Aalto kirjoitti vuonna 1955 Rautatalon esittelyn yhteydessä, että Keskuskatu on Helsingin keskustan kiteymä. Siis keskustan keskusta.

Keskuskatu 7:stä kaupunkikuvan eheyttäjä

Yksi merkkipaalu kadun historiassa toteutui, kun Keskuskatu 7:n kiinteistö valmistui vuonna 1969. Rakennuksen suunnitellut arkkitehti Heikki Castrén totesi rakennuksen roolin olevan ”umpikorttelirakennus, joka täyttää paikkaansa kaupunkikuvaa eheyttävällä tavalla”.

Rakennus suunniteltiin niin, että sen alaosa jäi jalankulkijoille avoimeksi Keskuskadun puolelta. Mielenkiintoinen lisä oli Keskuskadun ajoluiskalta käynti amerikkalaishenkiseen Drive-In Autobankiin. Nykyisen ulkomuotonsa rakennus sai vuonna 1997, kun lasikattoinen kahvila- ja myymälätila yhdyskäytävineen myymälän sisäosiin valmistui.

Poikkeuksellisen valoisa toimistorakennus

Keskuskatu 7:stä on tullut yksi ydinkeskustan halutuimmista toimitilakohteista.

”Keskeisempää paikkaa ei Helsingissä ei yksinkertaisesti ole”, sanoo kiinteistöä hallinnoivan Ilmarisen asiakkuuspäällikkö Annamari Rauta-Ohenoja. ”Sijainti rautatieaseman, Rautatientorin, metron ja raitiovaunuliikenteen solmukohdassa takaa sen, että paikalle pääsee millä tahansa liikennevälineellä – luonnollisesti myös omalla autolla”.

Talo on myös poikkeuksellisen valoisa. ”Ulkoapäin katsoen asiaa ei heti huomaa, mutta rakennuksessa on valtavasti ikkunapinta-alaa. Tämä luo todella valoisan ja viihtyisän työympäristön – ja loistavat näkymät ydinkeskustan parhaille paikoille”, jatkaa Rauta-Ohenoja.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty teosta ”Keskuskadun historian selvitys” (arkkitehtiryhmä Forma Urbis / Helsingin kaupungin suunnitteluvirasto, 2003)