Kotona vai konttorilla? Etätyön yleistyminen on tuonut yllättäviä muutoksia työelämään

Mennääs töihin.

Niinhän sitä ennen tavattiin tehdä. Herättiin, syötiin aamupala, ehkä arvottiin hiukan mitä puettaisiin päälle – ja lähdettiin töihin. Siinä se. Se oli normaalia toimintaa, jota kukaan ei kyseenalaistanut.

Sitten maailma muuttui ja jäljelle jäi käytäntö, jossa aamuinen töihin lähtö ei ollutkaan enää itsestäänselvyys. Alettiin etäillä. Vaikka täysipäiväisesti etätyössä työskentelee enää vain murto-osa työntekijöistä, on hybridimalli jäänyt vakiintuneeksi tavaksi tehdä töitä. Erityisesti tämä pätee asiantuntija-aloilla.

Mutta kuinka yleistä etätyö on nyt? Entä onko sillä suurta merkitystä, tekeekö työnsä kotikonttorilla vai toimistolla? Ja onko etätyöllä ollut jotain yllättäviä seurauksia?

”Vaikka hybridimalli on yleistynyt rajusti, siitä ei ole tullut vielä työnteon valtavirtaa”, kertoo yksi Suomen johtavista työympäristöasiantuntijoista, Ilmarisen toimitilojen Heli Romppainen, ja jatkaa: ”yli puolet suomalaisista tekee pääosin työnsä työantajan toimipisteellä, aivan kuten ennenkin. Lähes 40 % työntekijöistä kokee etätyön hankalaksi tai mahdottomaksi. Mutta hybridimalli on yleistynyt erityisesti valtiolla ja korkeakoulusektorilla.”

Hybridityö on paitsi vaikuttanut tapaan tehdä töitä, myös toimistojen tilatarpeeseen.

”Toimistot ovat aiempaa tiiviimpiä, mutta samalla niihin on panostettu enemmän kuin koskaan. Viihtyisyyttä, toiminnallisuutta ja kohtaamispaikkoja on lisätty – kaikkea sellaista, mikä vetää ihmiset jälleen yhteen”, toteaa Heli Romppainen.

Monet pitävät etätyötä tehokkaana, koska esimerkiksi työpaikalle tai asiakaspalavereihin siirtymiseen ei mene aikaa.

”Hybridityö voi tarjota kyllä tehokkuutta, mutta sen myötä menettää työyhteisön ja sen mukanaan tuomat sosiaaliset suhteet. Työ- ja yritysidentiteetti rakentuu pitkälti työpaikalla tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Pikkujoulujen juhlahumu kerran vuodessa ei riitä paikkaamaan sosiaalista kanssakäymistä samalla tavalla kuin hyvä ja sujuva arki. Yhdessä ratkaistut ongelmat ja nauretut naurut on paras yhteisön lujittaja”, kertoo Romppainen.

Työ on ainaista uuden oppimista. Miten hybridityö vaikuttaa osaamiseen – välittyykö tietotaito etäyhteyden välityksellä samoin kuin läsnäolotyössä?

“Ammatin perusteet opitaan opiskelemalla. Varsinainen ammattitaito ja työelämätaidot opitaan kuitenkin työtä tekemällä ja mallioppimisella omassa työyhteisössä”, sanoo Romppainen. ”Miten kesätyöntekijä, harjoittelija tai vastavalmistunut työntekijä voi oppia edes perusteet, jos hän on työpaikalla yksin? Aikoinaan jopa sellaiset perustaidot kuin yrityksen tapa vastata puhelimeen opittiin työyhteisössä. Työpaikan intranetista hätäisesti luettu perehdytyksen abc-opus ei vaan riitä”, kiteyttää Romppainen.

Nykymaailmassa työ on usein abstraktia ja aineetonta, tavallaan näkymätöntä. Kun mitään konkreettista ei valmisteta, eikö ole aivan sama tehdäänkö työt kotona vai konttorilla?

”Työt ovat toden totta muuttuneet paljolti näkymättömiksi. Mutta jos työntekijätkin ovat näkymättömiä, miten työ ja tekijä kohtaavat? Miten ne löytävät tulevaisuudessa toisensa? Myös työn tarkoituksellisuus ja merkityksellisyys voivat hämärtyä tekijältä, kun ei olla työyhteisössä”, sanoo Romppainen.

Aleksanterinkatu 13 on esimerkki, jossa uudistuksen myötä viihtyisyyttä, toiminnallisuutta ja kohtaamispaikkoja on lisätty. Kuva: Sami Saastamoinen.

Työn johtaminen ja esimiestyö ylipäänsä on vuosien saatossa muuttunut valvonnasta enemmän kannustamisen ja tukemisen suuntaan, joten johtaminen onnistuu hyvin etänä. Vai onnistuuko?

”Koska työn johtaminen on muuttunut, työtä voi johtaa helposti etänä – mutta teoreettisesti ja asiapohjalta. Ihmisten johtaminen on eri asia. Erityisen vaikeaa se on näkymättömille työntekijöille, joita esimies ei opi kunnolla tuntemaan. Etäyhteyden välityksellä oppii huonosti tuntemaan työntekijän vahvuudet ja heikkoudet”, toteaa Romppainen.

Miten hybridityö vaikuttaa työnsaantiin? Onko työpaikan vaihto vaikeampaa, jos työtä tekee etänä?

”Työllinen työllistyy helpommin kuin työtön. Se on fakta. On siis oltava läsnä tavalla tai toisella, jotta saa unelmien työpaikan. On siis alkuun ehkä järkevää ottaa vastaan myös sellainen työ, joka ei olisikaan omasta mielestä täydellinen. Kun aloittaa, ja on muiden työntekijöiden keskuudessa, tulee näkyväksi. Siitä lähtökohdasta uuden työn saanti on helpompaa”, sanoo Romppainen.

Brainstorm-sessiot, workshopit ja ideapalaverit ovat arkipäivää myös etänä. Mutta toimiiko luova prosessi samalla tavalla, kun ihmiset osallistuvat palaveriin etäyhteydellä?

“Vanha totuus on, ettei luovuus asu kiireessä – ja 1+1 on enemmän kuin osiensa summa. Teams-palavereilla on tapana limittyä ja ketjuuntua. Tällöin ei jää aikaa vapaalle ajattelulle, muistiinpanoille ja valmistautumisille. Asioiden rennolle pohdiskelulle jää vähemmän aikaa kuin kasvotusten tapahtuvassa ajatusten vaihdossa”, kertoo Romppainen.

Miten sitten kannattaa toimia, jos haluaa työntekijät etätöistä takaisin konttorille? Mitä neuvoja antaisit työnantajille?

”Ydinsana on helppous. Se kannattaa pitää mielessä, kun haluaa työntekijät läsnätyöhön. Me ihmiset olemme pohjimmiltamme laiskoja, liian toimeliaisuuden välttäminen on taannut hengissä pysymisen. Vain suuri intohimo, mielenkiinto ja tavoitteellisuus ajavat tekemään asioita. Ja tietysti pakko – ja osittain myös tottumus. Ennen emme kyseenalaistaneet sitä, menemmekö töihin. Oli pakko mennä. Ja jos haluaa menestystä ja jatkuvuutta, pakko se on nytkin mennä”, väittää Romppainen.

Heli Romppainen, Ilmarisen toimitilojen työympäristöasiantuntija. Kuva: Antton Vainio.

”Suurimmalle osalle työmatka on todella tärkeä yksittäinen tekijä. Ajallisesti se saattaa haukata vapaa-ajastamme huomattavan siivun. Työpaikan saavutettavuuden pitäisi olla aivan keskiössä toimiston sijaintia pohdittaessa. Missä työntekijät asuvat, millä he kulkevat töihin ja missä he voivat hoitaa arkiset rutiininsa? Mihin julkinen liikenne ulottuu ja mihin saa kulkuvälineet työpäivän ajaksi? Työmatkan ohella myös työpisteellä on merkitystä. Mikä on matka ulko-ovelta työpisteelle? Miten helposti työpisteen saavuttaa? Miten helppo siihen on asettua mukavaan työasentoon? Miten saa työn tehtyä sujuvasti? Hoituuko kaikki työtehtävät asianmukaisissa ja ergonomisissa olosuhteissa? Nämä kaikki pitäisi huomioida”, sanoo Romppainen.

Lounastauko on monelle se hetki, joka katkaisee päivän ja tarjoaa tilaisuuden kuulumisien vaihtamiselle. Etätyössä sen merkitys vähenee.

”Helposti saavutettava ja rentouttava ruokatauko on todella tärkeä osa työpaikalla vietettävää työpäivää. Näin ollen hyvällä henkilöstöruokalalla tai ympäristön tarjoamalla lounasravintolatarjonnalla on suuri merkitys. Mutta aivan yhtä suuri merkitys on sillä, että työpaikka tarjoaa viihtyisän paikan omien eväiden nauttimiselle. Ja lisäisin työpaikan houkuttelevuustekijöihin myös sen, että sieltä löytyy hyvät ja toimivat tilat siistiytymiselle. Tämä on erittäin tärkeää, kun ollaan suomalaisen sään armoilla ja välillä jopa pyöräillään töihin”, kertoo Romppainen.

Ruoholahden Lepakon lounasravintola on suosittu. Kuva: Markus Lintu.

Mitä muuta tulisi huomioida, jotta työpaikalla viihdyttäisiin enemmän kuin etätöissä?

”Kyse on aika perusjutuista. Työpaikalle ei tarvita viihdykkeitä eikä sirkustemppuja, mielekkäät työtilat riittävät. Loppujen lopuksi työpaikalle tullaan vain töihin, vaikka onhan työpaikka myös status sekä iso osa omaa persoonaa ja minäkuvaa. Elämässä pitää kuitenkin olla tasapainoa työn ja vapaa-ajan suhteen. Sama monimuotoisuuden ja tasapainon lainalaisuus koskee kaikkea menestyvää organismia ja yhteisöä. Ja vielä lopuksi: useat tutkimukset ovat osoittaneet, että työyhteisö työkavereineen on monelle suurin syy tulla toimistolle. Kasvokkain kohtaamisella on todella suuri merkitys työssä viihtymiselle”, summaa Romppainen.